Tämä kirjoitus omistettu kahdelle kisulle <3

Vahvasti koiraihminen olen, kuten Tommykin, mutta olen elämäni aikana olen tavannut kaksi uskomatonta "koiramaista" kissaa, jotka ovat kyllä käpälän jäljen jättäneet sydämeen.

Australian reissulla, asuessamme ja työskennellessämme Magnetic Islandilla eräässä aussiperheessä, tutustuimme vuoden ikäiseen kollipoikaan, jonka nimi oli Felix..mutta ristimme Tommyn kanssa sen uudestaan Hattivattikatti Pus pusiksi :) Valitettavasti tämä perhe ei tykännyt tästä kissasta. Sanoivat, että se oli rasittava, se ei ollut söpö yms...mutta me taas ihastuttiin ikihyviksi tähän ihanaan persoonaan.

Kun yleensä kissat katsovat hiukan ylen, ovat jäyhiä, omanarvontuntevia, epäluuloisia, arkoja. Kauniita katsoa kyllä, salaperäisiä ja notkeita...mutta kuitenkin helposti väisteleviä ja oman tilansa pitäviä, niin tämä musta kolli oli ihan toista maata. Teimme päivittäin talolla siivouspuuhia ja pihamaalla puutarhurinhommia yms. niin Hattivattikatti Pus pus seurasi meitä joka paikkaan. Se  osallistui kaikkeen ja yhtä tarmolla, kuin jollakin työkoiralla. Vaikka hommana oli esim. kukkien kastelu, niin tämä kissa ei karttanut sitäkään. Kurnau se sanoi ja hyppäsi syliin tai selkään tuosta vaan. Sen lempileikki oli mennä portaiden alle ja iskeä sieltä kiinni portaissa kulkevan pahaa-aavistamattoman henkilön kinttuihin. ;D Päiväunet se nukkui mielellään Tommyn sylissä, kuten myös yötkin. Kaunis, upea, sulavaliikkeinen pikimusta kissa.

Perhe mietti tosiaan siitä luopumista tai sen lopettamista, ei ollut kuulema heidänlaisensa kissa ja Tommyn kanssa otettiin selvää mahdollisuuksista tuoda se Suomeen. Valitettavasti se olisi ollut liian hankalaa järjestää, koska asuimme saaressa, jossa ei ollut eläinlääkäriä (se olisi tarvinnut paljon erilaisia rokotuksia ja todistuksia yms.) ja lisäksi vielä emme olleet tulossa Suomeen vielä moneen kuukauteen, emmekä olleet poikkeamassa tähän paikkaan enää ennen Suomeen paluuta (josta siitäkin oli viimeinen kuukausi Uudessa-Seelannissa) joten emme mitenkään olisi voineet ottaa kissaa mukaan sinne..Niin jäi Hattivattikatti Pus Pus..toivottavasti vielä nauttii olostaan saarella :)

Nyt tutustuin paremmin tuohon toiseen uskomattomaan otukseen nimeltä Fazerina. Äitini  5 kk ikäinen Ragdoll, joka ei vierasta ketään eikä mitään. Ei hermostu mistään ja ei pelkää mitään. Ovikello kun soi niin Fazerina on ovella vastassa kuin koira ja yrittää pyrähtää rappukäytävään tutkailemaan seikkauluretkelle.

Ei väistä ihmisen, siis tutun tai vieraan käden alta mihinkään , kuten ehkä useimmat kissat ainakin vieraille tekevät. Kun kisun nostaa, se menee rotutyypillisesti ihan lötköksi. Siis tuntuu, että koko kissalla ei ole luitakaan, kun se on niin rentona sylissä ihan missä asennossa vaan.

Kisuli on myös opetettu kiipeämään olkapäälle, mutta tekee sen vain kun äidillä on kylpytakki päällä. Fiksu kissa! Tosin, yritti mun takapuolta pitkin ylös olkapäälle kans, ei mukavaa ;D

Olkapäällä se ottaa hyvän lepoasennon ja katselee äitin touhuja sieltä käsin. Kokkaamista, siivoamista, you name it, Fazu on mukana :)

Ihan mahdottoman kovaleikkimään, kuten Hattivattikin oli. Olisi valmis leikkimään koko ajan ja ihan millä vaan. Fazerinan lempileikkejä on esim. sängynpetaus. Se ihan onnessaan jahtaa tyynyjä ja tykkää kun peiton heittää sen päälle. Ei todellakaan väistä alta. Hyväntuulinen pikkukisu.

Ja tosiaan vielä se rohkeus, ei vierasta uusia ihmisiä yhtään. Rohkeasti hyppää syliin nuuhkimaan ja hetken kuluttua jo tyytyväisesti kehrää uudesta tuttavuudesta :)

Toivottavasti tällaisia valloittavia persoonia tulee kaikkien elämäntielle jossain vaiheessa!

<3 Hattivattikatti Pus Pus ja Fazerina <3