Roxyn ja Neran blogi on päättänyt muuttaa. Uusi blogi löytyy osoitteesta:
http://kuonomurut.blogspot.com
Tervetuloa lukemaan!
lauantai, 20. elokuu 2011
Roxyn ja Neran blogi muuttaa!!!
lauantai, 30. heinäkuu 2011
Kesäterveiset, kesäterveiset..keeesääterveiseeet!
Hau täältä Suomen suvesta!
Niin hirveetä vauhtia koko kesä mennyt ja tytöt pitäneet kiireisenä, että on blogistakin vähän lomailtu ;)
Nera siis muutti taloon reilut 2 kuukautta sitten ja on aivan valloittava tapaus :) Ensimmäisen viikon Roxy vältteli Neraa, käveli vaan pois ja ei piitannut Nerasta. Ei siis edes katsonut Neraa päin...mutta sitten niillä klikkas. Ne vaan rupesivat yksi lauantaiaamu leikkimään...ja se leikki kesti sitten 5 tuntia putkeen! :D
Roxy on ihan mielettömän kärsivällinen Neran suhteen. Antaa körmyttää, heittäytyy selälleen ja pentu saa maata päällä ja syödä partaa :D Nera taas sitten muuten hyvin kiltti pentu, uskoo kun sanotaan, eikä tunnu turhan vallattomalta.
Vidella Roxy vaan syö tassuansa eikä välitä tuon taivaallista, kun pentu kopsahtaa niskaan hienolla voltilla ;)
Ainoa, mistä Roxy menee puolustuskannalle on luut. Niitä ei siis lattioilla voi pitää. Vaikka Roxylla olisi kaikki luut, se silti saattaa hyökkiä Neran päälle, vaikka Nera olisi 5 m päässä Roxysta eikä edes kiinnostunut niistä luista. Nera kokeekin tilanteen ahdistavaksi ja välttelee Roxyn katsekontaktia, jos Roxylla on jokin herkku. Leluista Roxy sitten ei taas ole puolustava. Se jopa itse oma-aloitteisesti vie Neralle esim. vetoleluja, jotta leikki voisi alkaa.
Kun Nera tuli meille se oli hädintuskin Roxya mahaan saakka, hidas ja kömpelö..mutta nyt on hurahtanut jo paljon korkeammaksi kuin Roxy ja niiden leikkeihin tullut paljon nopeutta lisää. Mökillä vetivät talon ympäri kymmeniä kertoja tuhatta ja sataa. Koirapuistoissa jahtaavat täysiä toinen toisiansa.
Toistaiseksi siis kaikki hyvin. Koirat nukkuvat vierekkäin, ruokailut menee hyvin ja leikkivät paljon yhdessä. Toivotaan, että sama jatkuu jatkossa.
Tässä toinen video vielä leikeistä:
Mökillä kumpaankin koiraan puri hiukan uintikärpänen ;) Nerakin siis menee veteen ihan niin pitkään kuin tassut yltävät pohjaan ja loikkii sitten rantaan. Roxy hakee mielellään lelua vedestä. Rajasaaressa sitä sai houkutella pois vedestä, kun se veti uintilenkkiä jo ilmankin lelua :D
Tässä vielä vesileikeistä mökiltä:
Roxysta kehkeytyi myös innokas kalastaja. Se väristen ja täristen vinkui laiturilla, kun Tommy kalasti. Oli se jännää! Ja kalan saatua löytyi se kauan kadotettu pentuajan mandariinitanssi uudessa versiossa, eli ahventanssissa! ;D
Mökkireissun jälkeen nera meni hoitoon Jyväskylään Roxyn ihanalle hopeanharmaalle siskolle Aadalle ja omistajalle Maaritille ja Roxy lähti meidän mukaan reissulle halki Suomen ja Norjaan. Aina niin innokas autokoira oli kyllä aika otsarypyssä, kun ajopäivät venyivät perätysten sinne n. 7-8 h. Myös huomasi, että Roxyn oli vaikea rauhoittua, kun melkein joka ilta oltiin eri paikassa yötä. Pitkistä lenkeistä se kuitenkin varmasti nautti! Kuusamossa käytiin kiertämässä 17 km Ahmankierros ja Kilpisjärvellä kiivettiin Saanalle.
Tässä vielä kuvia reissusta:
Iso-syötteellä:
Iso-Syötteellä
Iso-syötteellä makkaran vartija
Iso-Syötteen huipulla
Ahmankierroksella
Taukotuvan vartija ;)
Levillä
Levillä
Saanalla
Saanalla
Saanan kuningatar ;)
Saanalla
Kolmen Valtakunnan majalta
Norjasta
Sokoshotellissa Rovaniemellä odotti mukava yllätys :) Kaikki koiravieraat saivat tervetuliaspussin :)
Ihanaa loppukesää kaikille ja nauttikaahan pimenevistä illoista! :)
maanantai, 6. kesäkuu 2011
Elämä yllättää aina välillä :)
Suunnitelmissa siis ollut ottaa toinen koira, kun aika on sopiva. No tuo on sitten toinen kysymys, että koska on oikea aika. Suositus olisi että vanhempi koira olisi n. kaksivuotias, kun uusi koira tulee taloon. Roxy on nyt vasta vajaat yksi vuotta..mutta ei tunnu niin nuorelta. Huomattavasti aikuisempi ja jäyhempi. Tuntunut aina sellaiselta pikkuvanhalta ja supertasaiselta ja fiksulta. Toinen ohje, jonka olen kuullut, on ottaa toinen koira sitten, kun ensimmäinen on talon tavoilla. No tämän ohjeen mukaan toisen koiran voisi jo ehdottomasti ottaa. Juttelin Roxyn kasvattajankin kanssa ja mietittiin, että voihan Roxyn kohdalla olla niin, että pari vuotiaana se olisi ns. ”liian jäyhä” hyväksymään enää uutta tulokasta laumaansa. Lisäksi Roxyn äidillekään ei varsinaista havaittavissa olevaa murrosikää koskaan tullut, Roxykin on ollut tasaisen tottelevainen koko ajan.
Koska mulla on koira-allergia, on vain tietyt rodut joista voi valita. Oireita tulee yleensä pystykorva, -noutaja,-ja spanielityyppisistä koirista. Kriteerinä on tosiaan terveys, luonne, käyttötarkoitus, koiran koko ja turkin laatu. Tahdottiin Roxya isompi koira ja terrieriä koirasosiaalisempi ja pehmeämpi mutta energinen ja vilkas seurakoira. Harrastuksina kiinnostaisi tokoilu, agility, verijälki, pelastuskoiratoiminta, koiratanssi, sienestys yms. riippuen sitten koiran omista mieltymyksistä, suuntautumisesta ja lahjoista. Seuraavia rotuja sitten mietittiin:
Irlanninsusikoira mietitytti paljon ja erään kasvattajan luona sellaista käytiin katsomassakin. Aivan ihana koira kaikenkaikkiaan! Sellainen kyllä saisi paikan varastaa sydämessä...mutta mietitytti, rodun lyhytikäisyys, terveystilanne ja se, että vaikka koira sinänsä kotona onkin rauhallinen, eikä vie paljoa tilaa...on meillä kaksikerroksinen talo, jossa suihkutilat yläkerrassa ja tuollaiset asiat hankaloittaisivat. Irlanninsusikoira kenties joskus on vielä tervetullut elämäämme, mutta toivottavasti silloin asumme yksikerroksisessa talossa, jossa isompi piha. Tai kaksikerroksisessa, jossa suihkutilat alakerrassa. Mietittin myös, että onko koira tavallaan Roxylle liian vähän seuraksi, kun ovat niin superrauhallisia. Roxy kuitenkin tykkää painia ja leikkiä ihan hurjasti. Kerryt ovat leikkisiä usein ihan vanhaksi asti ja saattavat elää jopa 15 vuotta. Lisäksi nuo harrastusmahdollisuudet eivät varmaan ole niin laajat, kun suuri koko rajoittaa. Tietysti irliksille on omia juoksukisoja yms. mutta esim. agility koiraksi siitä ei olisi.
Mielessä myös olivat aivan ihanat suursnautserit ja bouvierit...mutta nämä kuitenkin sellaisia rotuja, joila saattaisi ainakin terrierin kanssa kolista. Ehkä ei, mutta suurempi mahdollisuus ainakin. Nimenomaan siis nyt todella sosiaalista rotua kaivattaisiin.
Mulla oli selkeä kuva mielessä, että sellainen, kuin isovillakoira olisi loistava vaihtoehto (jos ei sitä Irlanninsusikoiraa lasketa) Tommyn mielestä villakoirat ovat kaikki kamalia puudeleita. Miten hän sellaisen kanssa kehtaisi liikkua ulkonakaan tai mitä hän sanoisi, kun ihmiset kysysivät, että: ”Minkä rotuinen tämä on?” Sanoin vain Tommylle, että keksii koiralle oman rodun, vaikkapa Estrengin vuoristokoira ;) Villakoiratrimmeistä en minäkään välitä, joten ihan sellainen koneella tasaisen lyhyeksi ajettu karva vaan sitten J Rotuna kuitenkin iloinen, älykäs, leikkisä, sosiaalinen ja isoksi koiraksi hyvin terve rotu. Lisäksi turkki on helppo, jos koneella ajaa alas kerran kuussa.
Olin alunperin aina ajatellut urosta kaveriksi..mutta kumma kyllä mun mielestä Roxy suhtautuu narttuihin paremmin. Koirapuistoissakin ne on ne nartut joiden kanssa se yleensä leikkii (jos leikkii), uroksille tuhahtaa vaan tai on aika välinpitämätön. Neo veli on tietty poikkeus, sen kanssa leikitään aina ;)
No sitten muutaman kasvattajan kanssa meilailin. Haaveissa siinsi ensisijaisesti ruskea isovillakoira...mutta pettymyksekseni ne olivatkin kovin harvinaisia. Suomessa vain 2 kasvattajaa, joista toinen on lopettamassa toimintaansa ja toinen ei koskaan vastannut minulle. Tämä ensimäinen kasvattaja kuitenkin osasi kertoa toisenkin pentuesuunnitelmissa ja aika vaikealta vaikutti, koska suunnitelmissa oli pennuttaa, kun sopiva uros löytyy, ja tällä hetkellä kuulema ensimmäinen sopiva olisi Italiassa. Kartoitin myös vaihtoehtoja Ruotsista ja sieltä yksi sopiva kasvattaja löytyikin, mutta matka arvelutti. Mietin myös, että koska näyttelykoiraa ei etsitä, niin ei olisi sinänsä reilua, jos meille tulisi ruskea isovillis, eikä pääsisikään jakamaan ihanaa väriänsä, kun me emme aio pennuttaa tai käyttää näyttelyissä. No sitten koska Roxy harmaantuu kokoajan (siitä tulee vanhempiensa mukaan luultavimmin todella vaaleanharmaa) niin musta oli sellainen väri, joka miellytti. Suurpuudelissa musta vois olla myös väri, josta mahdollisimman vähän tulisi Tommylle se antipuudeliolo ;)
Jossain välissä meille meinasi muuttaa aikuinen isovillis Luna, mutta se saikin toisen kodin omistajan lähisuvulta. Koiran ja entisen omistajan suhteen siis erittäin hyvä juttu. Itselle kuitenkin jäi vähän pikaisempi kaipuu sihen toiseen koiraan...kun sellainen jo meille meinasi muuttaa. Siitä asiasta kerkesi sitten jo niin innostumaan.
Meilaisin sitten vielä muutaman mustan isovillakoirakasvattajan kanssa ja lähdettiin sitten Roxyn ja Tommyn kanssa alustavasti lähinnä katsomaan tuohon lähimmälle kasvattajalle lähinnä rotua ja miten Roxy reagoi kasvattajan aikuisiin isovilliksiin...ja siellähän sitten myös oli sellainen 10 vko narttupentu vailla kotia...joo myönnettäköön, ehkä mentiin siis vähän katsomaan sitä pentuakin... Pitihän se sitten arvata, että kun pentu oli aivan mahtava, juuri oikean oloinen, niin eihän siinä osannut sitten enää ei sanoa.
Roxy veti tuhatta ja sataa puolitoistavuotiaan Paloma nartun kanssa. Hyvin osui yhteen leikin vauhti ja antoi Paloman närppiä niskassakin. Sinänsä siis Kerrynterrierin ja tuollaisen suurpuudelin energiat osuivat ainakin ihan juuri kohdalleen! Harvoin Roxy heti tapaamansa koiran kanssa pistää menemään tuota vauhtia. Pari päivää Tommyn kanssa asiaa mietittiin ja mutusteltiin. Tämä on kuitenkin vain elämää ja ei ole mitään takeita, että Roxy tulisi toimeen vanhempanakaan toisen koiran kanssa. Homma on kemioista kiinni ja ei auta kuin kokeilla. Tommynkin sitten jotenkin huijattua mukaan ens talven SM-liigamatsi Urhopaketilla ;) Tommy kyllä sanoi, että hän arvasi, että tässä näin käy, kun suunnattiin auto kohti Siuntiota.. ;D
Niinpä meille muutti 10 viikkoinen Nerian Fionualla, josta tuli siis kutsumanimeltään Nera, joka on italiaa ja tarkoittaa musta tyttö :) Piti siis saada kaksitavuinen nimi, jossa on R-kirjain ja se ei saa muistuttaa Roxya tai mitään käskysanaa ja Tommyhan tuon Nera nimen sitten keksi. :) Elämä siis välillä yllättää odottamattomalla tavalla ja niin tämä blogikin seuraa jatkossa siis partamuru Roxyn ja puikkokuono Neran elämää :)
Tervetuloa joukkoon Nera!
torstai, 19. toukokuu 2011
Pieni koiranpoikanen uiskenteli veessä...
Roxy kävi tänään toista kertaa Hyvinkään koirakylpylässä harjoittelemassa oikeaoppista uimatekniikkaa ;)
Tilat ovat siistit ja viihtyisät. Henkilökunta mukavaa ja koirilla alkujärkytyksen jälkeen varsin kivaa :) Ekalla kerralla ainakin ennen pentutuntia pari spanielia loikki pallon perässä ihan onnessaan uimaan.
Viime viikolla oli mukana maailman paras veli Neo ja tänään Roxy oli yksin. Koiria uitetaan yksin ja pareittan, ja tänään Roxy sai pariksi pienen vesikoiranpennun, jackrussel -ja staffipennun. Meni paremmin kuin viimeksi, turha polskinta jäi jo vähän vähäisemmäksi ja Roxy kuunteli tarkasti missä olin ja suunnisti sinne.
Kuvat ja video kuitenkin kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa:
Sisko ja sen erittäin komea veli
Roxy ui kieppiä ohjaajan ympäri
Totinen treenari
Tinjaa naurattaa, Nepa harjoittelee vedessä ja Roxy häröilee altaan reunalla
Mitä sisko edellä, sitä veli perässä
Neo fiksu poika löys jo portin ja kysyy, että voitaisko jo mennä kotiin pliis...
Märät koirat (mutteivät haise, kun ovat Kerryjä) ;)
Ja tässä vielä video Roxyn tästä päivästä (Videossa myös Sisu-pentu):
Roxy sai viimeisen altaan vedon mennä ilman liiviä ja hyvin meni! Vaikka se jännää veteen menoa, luulen silti että saattaa myös vähän tykätä, koska leikkii altaan reunalla ja vedessäkin koittaa napata palloja suuhun. Kylpylän jälkeen saa ilohepuleita koko illan :)
Hyvinkään koirakylpylässä myös erilaisia BARF-ruokia ja nytkin tuli kassillinen mukaan lohta, kanaa, kalkkunaa ja poroa :)
Suosittelen lämpimästi tätä paikkaa! :)
Ai niin ja tänään oli Iltalehti tekemässä myös juttua koirakylpylästä! Niinpä Roxya haastateltiin ja kuvattiin muiden pentujen kanssa ja Roxy pääsee ehkäpä mukaan juttuun :) Iltalehden juttu Hyvinkään Koirauimalasta tulee n. 8.6.2011. Jännää! :)
tiistai, 17. toukokuu 2011
Eka mätsäri!
Parin kehätotutustreenin jälkeen päätettiin mennä hakemaan kehäkokemusta ihan vaan Match Showsta. Helsingin Seudun Kennelpiiri järjesti Munkkiniemessä kaikkien rotujen mätsärin ja aurinkokin pilkahteli paistamaan. Pikaharjaukset, Eu-passi kainaloon ja autoon. Luokat oli jaettu isoille aikuisille, pienille aikuisille, pienille pennuilla ja isoille pennuille, ikärajana 12 kk ja säkärajana 40 cm, siispä Roxy meni isojen pentujen kehään.
Roxyn arvosteli tuomari Maija Mäkinen. Oikein mukavan ja asiallisen tuntuinen tuomari. (Netin ihmeellinen maailma paljasti myös, että muiden kokemusten mukaan äärimmäisen tiukka tuomari) Roxy käyttäytyi ihan super upeasti! Ravasi hienosti ja lennokkaasti, piti hyvän kontaktin, ei haukkunut, seisoi paikallaan. Olin tosi ylpeä koiran käytöksestä, vaan ei vakuuttanut Maijaa. Roxyn juoksuparina oli dopperi, jota sen esittäjä ei saanut ravaamaan. Koira vain hyppi ja pomppi, repi hihnaa kädestä ja aloitti sillä köydenvetoa. Kun ohjaaja otti hihnan käden ympärille, koira yritti purra ohjaajaa useampaan kertaan leikkimielessä reiteen! Tuomari joutui pyytämään heitä juoksemaan useamman kierroksen, jotta koirasta olisi saanut jotain ravia aikaiseksi. Ekan kierroksen jälkeen tuomari piti ensin puhuttelun dopperin ohjaajalle, ettei missään nimessä saa sallia koiralle noin huonoa käytöstä, käytökseen pitää puuttua heti. Roxystä tuomari vain sanoi, "Käyttäytyy TODELLA hyvin ja upeat liikkeet"..mutta sitten sanoikin, että joka tapauksessa, dopperineiti miellyttää silmää enemmän ja tämä ei ole esiintymiskilpailu joten, niin Roxy sai sinisen ja dopperi punaisen.
Vähän ajan kuluttua mentiin sitten sinisten uusintakehään ja Roxy käyttäytyi taas mallikkaasti. Piti hyvän kontaktin, ei rikkonut ravilta kertaakaan laukalle tai hyppinyt ja pomppinut, mutta jumbosija napsahti, eli kolmoseksi tultiin...tosin Roxy sai erikoispalkinnon luokkansa parhaiten esiintyvä ja käyttäytyvä koira! Wautsi! Enempää ei kuulema voisi vaatia aikuiseltakaan. Tuomari kehui, että mahtava temperamentti, upeat liikkeet ja todella hyvin esiintyy..mutta Roxyn ongelma on sen häntä...liian kippura ja liian alhaalta kiinnittynyt...
No näyttelykoiraa ei haettukaan vaan harrastekoiraa agilityyn ja tokoiluun ja niissä Roxy onkin ihan ygönen <3 Kun Roxyn luokka päättyi, Tommy päästi Roxyn vapaaksi ja siirtyi muista koirista (about 40 kpl?) noin 20 m päähän heittämään sille palloa. Roxy nouti palloa ihan innoissaan, keskittyen vain palloon ja Tommyyn. Vähät välitti muista koirista ja ei kertaakaan lähtenyt sinne nuuskuttelemaan. Loisto sesse siis! :)
Ai niin, se reidenpurija, hihnahirviö sitten voitti koko luokan ;) Mä kyllä tuhat kertaa mielummin kyllä pidän mun ruman ankanpoikasen, jolla on sydän kultaa ja hienot käytöstavat ;)
11.6 sitten kerry -ja vehnäterriereiden erikoisnäyttely ja katsotaan sitten miten Roxy pärjää Irlantilaistuomarin katseen alla :)
Sitä ennen vielä lisää uimatreeniä Hyvinkään koirakylpylässä ja Tommylla agilityä Seppo Savikon johdolla :)
